Kuvitusaisti.
Herkkä aisti jota koetan vaalia ja koulia kuin puutarhuri ihmeköynnöksen taimea.
Kuvitusaisti:
Näen ja piirrän miten tunnen.
Jo lapsena tapasin piirtää tunnekokemukset ja tapahtumat. Kuvitusaisti hahmotti maailmaa ympärillä. Piirtäminen helpotti asioiden ymmärtämistä. Satukirjojen kuvitusta olen tutkinut lapsena kuulakärkikynällä päälle piirtäen (!). Itkunaurun säestämänä katselen nyt keski-ikäisenä kuinka Rudolf Koivun “Adalminan helmen” herkät viivat ovat muuntuneet Heli Pukin pääjalkahahmoiksi. Kuvitusaisti etsi silloin omaa tyyliään! Pienet hahmot kuvittivat myös koulukirjan sivujen reunoja. Oppitunneilla kuunnellessa kuvitusaisti auttoi “kuulemaan” paremmin. Matematiikassa sekään ei auttanut. Numeroiden mustavalkoiset hahmot pyörähtävät vieläkin surutta ympäri kuin telinevoimistelijat rekeillään.
Kuvitusaistini elää kaksiulotteisessa maailmassa.
Se ei näe perspektiiviä tai hahmota mittasuhteita.
Se muistaa mitä haluaa.
Moni asia kääntyy katsoessa peilikuvaksi.
Mutta kuvitusaistini näkee punaisen hevosen puun palasessa.
Se muistaa kannonkolossa lapsuuden leikin rapinan.
Punaisen puuhevosen mittasuhteet ovat juuri oikeat kantamaan lapsuutta selässään.
Kuvitusaisti- se taitaa aistia sydämellä.
Uusi blogitarina ” Punainen puuhevonen” toukokuussa.
t. Heli.