Punainen puuhevonen

Mietin kirjoitanko ensin vai annanko runon puhua. Päätin että puhun ensin, mutta lyhyesti…
Kaiku on punainen pieni puuhevonen. Kämmenessä kannettavan kokoinen.  Mistä syntyi idea rakentaa isän avustuksella halkopinosta löydetystä puunpaloista, neljästä naulasta ja maalipurkin punaisen maalin rippeistä tuo hepo? En enää syytä muista mutta puuhevonen varmaan muistaa. Punainen puuhevonen asui mökillä kannonkolossa.  Tuo rakas leikki kantaa kaikunsa tähän hetkeen. Tunnen vieläkin läheisen suon tuoksun nenässäni ja kuulen korvissani Annikannoro-lähteen juoksun solinan. Lapsuuden leikkeihin kuuluivat myös Sammonlahden rantamailla parhaan ystävän kanssa jaetut kaksi sopivasti istumakorkuista “hevoskiveä”. Ovatkohan ne vielä siellä?

Nuoruus- ja opiskeluvuoteni punainen puuhevonen vietti yksin aitan ikkunalla. Aitan ikkunat huurtuivat syksyyn, jääkukat sulivat kesään. Hämähäkki kutoi seittiloimen suojaksi hevon selkään. Puuhevonen odotti. Se tiesi että sillä on työ edessään leikkien jälkeen.

Punainen puuhevonen löytyi aitan ikkunalta isän kuoleman jälkeen . Vaatimaton löytö, puinen lelu osoittautui kokoaan suunnattomasti suuremmaksi aarteeksi. Surusta versoi elämää, muistoista iloa ja luovuudesta polku tulevaan. Puuhevosesta tuli runoratsuni. Tuo verraton puinen työkaveri on ahertanut innoittajanani jo neljännesvuosisadan työpöytäni ääressä. Se kannustaa katsomaan elämää lapsen avoimin silmin ja raottamaan uteliaana mielikuvituksen ovea uudelleen ja uudelleen.
Se rohkaisee säilyttämään herkkyyden- uskon, toivon ja rakkauden. Ja niin minä teen.

Kiitos runohevonen.

Ja nyt se runo…

Punainen
Kaiku on punainen puuhevonen,
pienempi kuin hevoset yleensä.

Silitän sen pyöreää selkää, puista päätä
Se kantaa lapsuutta selässään
– kevyt kantamus
lepää tikkujalkojen päällä

Kesän parhaan leikin kaiku kantaa tähän päivään asti
-vieläkin joskus
se sama hevonen, kivenmuotoinen

tulee kaviot jylisten takaisin
ja luen sen silmistä sanat,
hengityksen huurusta runot,

lapsuuden rannoilta kauneimmat kaiut.

(Heli Pukki / Ideri tmi 2017, Sydänkompassi-runokirja)

luovin terveisin Heli ja punainen puuhevonen ” Kaiku” Ideristä.